Kesän makuja

Vaikka raparperi onkin hampaiden pahimpia vihollisia, on siitä joka kesä pakko leipoa ainakin jokunen piirakka. Tällä kertaa päädyin ulkonäöllisesti ei niin mairittelevaan keikauskakkuun, joka makunsa puolesta voittaa normipiirakan mennen tullen.

Tässä versiossa on raparperin lisäksi omenaa, joka mukavasti tasapainottaa kirpeähköä raparperia. Kuohkean vaniljakastikkeen kanssa tämä piirakka on ehdottomia kesän makuja!

Angry birds vol. 3

Koska syntymäpäiviä juhlitaan vähintään kolmeen otteeseen, pitää kakkujakin olla kolme. Tosin tällä viimeisellä kerralla päädyin nopeaan ja helppoon kääretorttuversioon. Koska ruokailijoina oli pelkkiä pieniä tyttöjä, osottautui kääretorttukakku parhaaksi vaihtoehdoksi. Kääreen päällä koristeena edellisistä kakuista tuttuja hahmoja.

Täytteenä kääretortussa on raikasta vaniljarahkaa ja mansikkahilloa. Kuorrute on juhliin sopivaksi värjättyä valkosuklaata.

Angry birds vol. 2

Sunnuntain kunniaksi tuli leivottua seuraava versio vihaisista linnuista.

Tällä kertaa tein tumman levypohjakakun, jonka sisällä on vanilja-mansikkamoussea. Kakku osoittautui oikein hyväksi, koska ei ollut liian makea, siitä huolimatta, että päällinen oli värjättyä valkosuklaata. Reunoilla kaakaolla värjättyä vaniljakermaa, joka hillitsi myös kakun makeutta.

Sacher-variaatio

Sain mahdollisuuden tehdä pieniä hauskan värisiä leivoksia, jotka eivät olisi liian makeita. Päätin, että paras ei-makea leivosvaihtoehto olisi Sacher-tyylinen: oikeasta tummasta suklaasta leivottu pohja, jonka välissä aprikoosimarmeladia. Nämä sitten päällystin värjätyllä sokerimassalla. Leivoksista tuli hauskoja.

Massaväreinä on persikka, auringonkeltainen ja vanha roosa. Leivokset ovat noin 3,5 senttiä halkaisijaltaan ja suunnilleen saman korkuisia. Siis todellisia suupaloja!

Angry birds vol. 1

Tämä viikonloppu menikin kivasti lintuja väkertäessä. Meni kyllä huomattavasti odotettua enemmän aikaa näiden parissa, mutta mukavaa puuhastelua näin kevään kunniaksi. Tämä kaakku päätyy huomenna tyttöjen hoitopaikkaan syntymäpäivä- ja kiitoskakuksi.

Kakku sisältää lempeää mansikkahilloa ja vaniljamoussea vihaisen koristelun vastapainoksi. Päällinen on värjättyä valkosuklaata ja reunalla suklaakermaa.

Kovan onnen minimuffinssit!

Tänään ei ollut hyvä päivä leipoa! Lausahdus, jota en koskaan uskonut sanovani ääneen. Tarkoitus oli siis pikaisesti leipasta minimuffinssit ennen Suomen jääkiekko-ottelua (jota en lähde kommentoimaan), mutta kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Kun olin saanut kaikki ainekset kasattua ja aloittanut margariinin ja sokerin vaahdottamisen, sanoi reilut 15 vuotta loistokkaasti palvellut sähkövatkaimeni työsopimuksensa irti. Pieniä työuupumusoireita oli ollut havaittavissa jo silloin tällöin, mutta tänään alkoivat ansaitut eläkepäivät. Harmillisesti ne alkoivat kesken raskaan urakan, mutta eihän siinä sitten mikään auttanut, käsipelin oli jatkettava. Onneksi en ollut tekemässä muna-sokerivaahtoa!

Kun sitten vihdoin sain valtaisan muffinssitaikinan valmiiksi ja ensimmäisen pellillisen kavereita uuniin, iski aivan käsittämätön ukkonen, joka vei sähköt vajaaksi kymmeneksi minuutiksi. Mikäs sen hienompaa. Koskaan ennen ei ole kesken leipomusten paiston sähköt menneet. En oikein tiennyt, miten toimia, joten en toiminut. Kun sähköt palasivat, paistoin pellin loppuun normaalisti, ja makutestin perusteella ensimmäinen satsi oli kenties muita kuivempi, mutta ei muuten vioittunut. Jälleen kiitän onneani, ettei kyseessä ollut muna-sokeritaikina.

Loput neljä pellillistä minimuffinsseja sain paistaa rauhassa, vaikka koko ajan pitikin pelätä sähköjen katkeamista. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tänään syntyi siis 116 maitosuklaista minimuffinssia tuleviin syntymäpäiväjuhliin. Niistä pullahiiret korjasivat parempaan talteen oman osansa, mutta 80 jäi vielä juhlia odottelemaan.

Näissä muffinsseissa parasta on ehdottomasti taikinassa olevat rouheat suklaapalat. Ne eivät paiston aikana sula kokonaan, vaan jäävät makunystyröitä hiveleviksi palasiksi muffinssin sisälle. Isompiin versioihin laitan kokonaisen suklaasydämen, mutta näihin pieniin riittää palaset taikinassa.

Voittopallo!

Koska päivä huipentui Suomen jääkiekkojoukkueen voiton lisäksi opettajien suvereeniin jalkapalloturnausvoittoon (4 - 0), oli aivan pakko leipoa voittojoukkueelle palkinnoksi kakkua. Mikäpä aihe kakulle paremmin sopisikaan kuin jalkapallo! Olen jo pitkään halunnut kokeilla tämän kakun tekemistä, joten ei siinä sitten muu auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen.

Kakku sisältää vadelma-puolukkahilloa ja vaniljarahkavaahtoa. Makuyhdistelmä on erityisesti niiden mieleen, jotka eivät kaipaa liikaa makeutta. Makeutta tulee kuitenkin sokerimassakuorrutuksesta ihan riittävästi, joten täytteen ei tarvitse olla sokerinen.

Pitihän pallon viereen pieni pokaalikin väsätä, ettei kenellekään vain jää epäselväksi, ketkä pelin vievät. Pokaali on sokerimassasta pikaisesti muotoiltu ja kultaspraylla värjätty. Järjestysluvun kirjailin tussilla. Ja pokaali makaa vaniljarahkasta tehdyllä nurmella.

Mjau!

Sain reilu kuukausi takaperin tehtävän, joka osoittautui (etenkin näin koiraihmiselle) odotettuakin haasteellisemmaksi. Suuri kunnia oli leipoa ystävän kissavanhukselle syntymäpäiväkakku. Eihän kakun aiheena tietenkään voinut olla muu kuin kissa itse. Näköispainosta en edes yrittänyt ryhtyä tekemään, mutta kyllä sitä kissaksi voi hyvällä omallatunnolla kutsua. Kissa on muovailtu Kick-patukoista ja sokerimassasta. Viikset ovat riisinuudelia.

 

Toiveena oli, että kakku on mahdollisimman lakritsinen. Täytteenä onkin lakritsimoussea, jota toisessa välissä pehmittää sitruunamousse. Päällinen on lakufudgea, joka toimii marsipaanin tapaan, mutta maistuu ja tuoksuu lakritsille ja on näin ollen erityisen herkullista lakun ystäville.

Kissan lisäksi kakkua koristavat Snören mansikkalakritsista tehty narumatto sekä päivänsankarin nimi ja rusetti. Lakritsia siis yltä päältä!

Helakukkia!

Saimme helatorstain vapaapäivän kunniaksi vieraita kyläilemään, ja tottahan sitä kakkua piti olla jälkiruokana tarjolla. Koska vieraiden määrä ei ollut kymmenpäinen, tein pienen kolmen munan kakun, josta riitti loistavasti koko seurueelle - jäi vielä huomiseksikin muutama pala!

Kakun täytteenä kokeilin vadelmamoussea, joka osoittautui kirpeydestään huolimatta hyväksi vaihtoehdoksi, koska kakun kuorrutteena ollut vadelmanmakuinen kaulintamassa toi riittävästi lisämakeutta. Sipaisin kakun pintaan vielä helmiäskimalletta antamaan juhlavan säväyksen.

Koristeina kakussa pieniä valkoisia kukkia ja muratinlehtiä. Sopivat hyvin tällaisen pienen kakun koristeluksi. Ei kaiken aina tarvitse olla suuren suurta ja pröystäilevää. Pienikin voi olla kaunista - kakun päällä!

Vappuhempeilyä!

Pitihän sitä vappuna muitakin herkkuja syödä kuin munkkeja. Päätin tehdä sopivan hempeän ja riittävän pienen kakun perheen vaativille herkkusuille. Tämä kakku tarjosi sopivasti mansikkaa ja makeutta kaikille. Sisällä perinteinen mansikkamousse ja päällä mansikka- ja suklaakermalla tehdyt pursotukset. Keskuskoristeet ovat pääsiäiseltä jääneitä narsisseja ja pajunkissoja.

Helppoa ja herkullista - NAM!