Vappu vaatii munkkeja!

Okei. Tänään päätin tarttua munkkia taikinasta ja kokeilla itse niiden paistamista. Lapsuudessa aina mummo paistoi munkkeja - eikä pelkästään vappuna, vaan useita kertoja vuodessa. Vaikka tuotos oli aina poikkeuksetta herkullinen, ei siihen hajuun vain voinut tottua. Tästä syystä en ole koskaan aiemmin itse paistanut munkkeja. No, koska lupasin tehdä huomiseksi töihin munkkeja, päätin sitten kerrankin tehdä niitä alusta loppuun asti itse.

Valitsin ohjeen, jonka sanottiin olevan 30 pikkumunkille. Kuulosti hyvältä. 30 pikkumunkkia riittää varmasti meidän opettajainhuoneen nälkäisten karpaasien vatsantäytteeksi. Totuus olikin sitten jotain ihan muuta. Sain tällä 30 pikkumunkin ohjeella aikaiseksi 93 isohkoa munkkia. Hetkellisen epätoivon, epäuskon ja epävarmuuden jälkeen ei voinut muuta kuin nauraa. Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön - vai miten se nyt oli!

Lopputulos erinomaisen herkullinen - mutta eihän siltä perinteiselta hajulta voinut välttyä!

YO-lakkeja

Kyllähän sitä on jo ammatinkin puolesta pakko kokeilla ylioppilaslakkeja eri muodoissaan. Ylioppilaslakki toimii hyvin sekä täytekakkuna massakuorrutteella, juustokakkuna että pikkuleipinä. Jos minusta jonain päivänä tulee ylioppilaan äiti, teen tarjolle kaikkia näitä herkkuja suurella ylpeydellä.

Sokerimassa on puhtaan valkoista lakiksi. Reunus ja lippa ovat Kick-patukasta. Ne ovat melko tiukkaa kamaa leikattavaksi pelkällä kakkulapiolla, joten pitää muistaa laittaa myös veitsi tarjolle.

Kakku on tumma sokerikakkupohja, jonka välissä on valkosuklaa- ja tummasuklaamoussea vadelmien kera. Hyvää, ei liian makeaa!

Ruusu on sokerimassasta ja päälle olen sipaissut kultaista kristallitomua hieman loistetta ja juhlavuutta tuomaan. Kyllähän ylioppilaalle ruusu kuuluu!

Lyyran taiteilin sokerimassasta. Koska ei ollut kultaväriä, sipaisin pintaan vain kultaista kristallitomua. Sekin kyllä tekee lyyrasta ihan onnistuneen, mutta kultaisuus ei ole kovinkaan voimakas.

Juustokakku on tehty nurinperinmenetelmällä. Normaalisti päällä oleva värikäs hyytelöosa on nyt tehty keksipohjan sisälle. Keksipohjan reunat nostin reunasta ylös, jotta muodostui "kuppi" täytteelle. Toimiva ratkaisu. Keksipohja on Domino-kekseistä, mutta sen mukana on loraus lakritsikastiketta tuomassa hieman tummempaa väriä.

Pikkuleivät ovat perinteisestä murotaikinasta tehtyjä soikioita, jotka olen vadelmamarmeladilla sitonut toisiinsa. Lippa suklaasta, päällä valkoinen sokerikuorrute ja sokerihelmi lyyrana. Sokerihelmiä saa nykyisin kaikissa väreissä valmiina, joten lyyranakin voisi olla kultainen helmi. Olisi vielä astetta autenttisempi.

Uuden edessä

Tähän hetkeen asti olen kuunnellut ystävien toiveita kakkublogin pitämisestä ajatellen, etten minä halua, jaksa, viitsi, saati ehdi sellaista kirjoittaa. Kun seuraa aktiivisesti mestarileipureiden blogeja, tuntuvat omat taidot hyvin rajalllisilta ja alkeellisilta. Toisaalta samasta pisteestä jokainen on joskus aloittanut - eikö?

Nyt olen ilmeisesti saavuttanut jonkinlaisen leipomisen rajapyykin, koska jollakin tasolla haluan jakaa omia stressinpurkutekeleitäni ihmisten nähtäväksi. Tänne niitä alkaa sitten hyvin epämääräisesti ja epäsäännöllisesti ilmestyä.

En tule milloinkaan vertaamaan itseäni työkseen leipoviin ammattilaisiin. Olen ehdottomasti amatöörileipuri ja tulen aina sellaisena pysymään. Blogin tehtävä on ensisijaisesti toimia minulle itselleni muistikirjana, mutta lisäksi myös välittää kiinnostuneille kuvia ja joitakin tietoja niistä leipomuksista, joita minä olen tehnyt.

Koska en ole luonteeltani taiteellinen, en ole erityisen luova. Leipomalla pyrin kehittämään omia taitojani erityisesti koristelijana. Näissä käytän apuna ja tukena mestareita, joiden blogeja internet on pullollaan. Kinuskikissa on ehdottomasti tärkein muusani. Kakuissa pyrin kuitenkin ulkonäön lisäksi myös herkullisuuteen - ja tätä pidän valttikorttinani. Harvoin kopioin keneltäkään mitään ohjetta suoraan, vaan aina pyrin löytämään oman minun suuhuni paremmin soveltuvan vaihtoehdon valmiiden ohjeiden kirjosta.

Näissä tunnelmissa siis - tervetuloa kakkublogiini Kakun viemää!