Tähän hetkeen asti olen kuunnellut ystävien toiveita kakkublogin pitämisestä ajatellen, etten minä halua, jaksa, viitsi, saati ehdi sellaista kirjoittaa. Kun seuraa aktiivisesti mestarileipureiden blogeja, tuntuvat omat taidot hyvin rajalllisilta ja alkeellisilta. Toisaalta samasta pisteestä jokainen on joskus aloittanut - eikö?
Nyt olen ilmeisesti saavuttanut jonkinlaisen leipomisen rajapyykin, koska jollakin tasolla haluan jakaa omia stressinpurkutekeleitäni ihmisten nähtäväksi. Tänne niitä alkaa sitten hyvin epämääräisesti ja epäsäännöllisesti ilmestyä.
En tule milloinkaan vertaamaan itseäni työkseen leipoviin ammattilaisiin. Olen ehdottomasti amatöörileipuri ja tulen aina sellaisena pysymään. Blogin tehtävä on ensisijaisesti toimia minulle itselleni muistikirjana, mutta lisäksi myös välittää kiinnostuneille kuvia ja joitakin tietoja niistä leipomuksista, joita minä olen tehnyt.
Koska en ole luonteeltani taiteellinen, en ole erityisen luova. Leipomalla pyrin kehittämään omia taitojani erityisesti koristelijana. Näissä käytän apuna ja tukena mestareita, joiden blogeja internet on pullollaan. Kinuskikissa on ehdottomasti tärkein muusani. Kakuissa pyrin kuitenkin ulkonäön lisäksi myös herkullisuuteen - ja tätä pidän valttikorttinani. Harvoin kopioin keneltäkään mitään ohjetta suoraan, vaan aina pyrin löytämään oman minun suuhuni paremmin soveltuvan vaihtoehdon valmiiden ohjeiden kirjosta.
Näissä tunnelmissa siis - tervetuloa kakkublogiini Kakun viemää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti